Ruotsi

Suomen lailla myös Ruotsissa käytettiin ennen rahatalouteen siirtymistä vaihtovälineinä mm. sikoja, kanoja tai tarkoitukseen sopivaa simpukkaa. Nykyisin tuntemamme rahajärjestelmän, ja sen kehittämien kolikkojen, seteleiden, korttien tai muiden maksuvälineiden, perusta luotiin n. 5000 vuotta sitten Egyptissä ja Bablyoniassa.

Ruotsin valtakunnan kolikkoja lyötiin hallitsijoiden mukaan. Jokaisella hallitsijalla, kuninkaalla tai kuningattarella oli oma kolikkonsa, johon hänen profiilinsä oli painettu kolikon etupuolelle. Kolikoista saa montaa erilaista tietoa. Hallitsijan ja aikakauden lisäksi, näet kolikosta mm. sen arvon, missä ja kuka sen on painanut.

kmk_timeline%2Dpuff

Kustaa Vaasa, ruotsiksi Gustav Vasa, eli vuosina (1496-1560) ja hallitsi Ruotsia kuninkaana vuosina 1523-1560. Hänen aikana lyötiin 1522 maan ensimmäinen öre, myöhemmin seurasivat taalerit ja puolitaalerit. Vuodesta 1536 1/2 markka ja 2 öre.

Gustav Vasa

Kristiina eli Kristina, joka syntyi Kustaa II Vaasalle ja Maria Eleonora av Brandenburgille vuonna 1626, astui Ruotsin valtaistuimelle isänsä kuollessa 1632 vain 8-vuotiaana. Täysikäisyydestä huolimatta hänet kruunattiin vasta 20. lokakuuta 1650 Tukholmassa. Kristiinan valtakaudella ei Ruotsissa lyöty ainuttakaan kultakolikkoa. Avestassa lyötiin ensimmäiset kupariset levyt, joista suurin painoi 19,7 kiloa. Sitä ei ollut kätevä käyttää, vaikka sen arvo oli 10 hopeataaleria. Tällä rahamäärällä olisi voinut ostaa yhden lehmän Kristiinan aikana. Kuparilevyistä tuli niin suuria, koska ne eivät olleet yhtä arvokkaita kuin kulta tai hopea.

Kristina

Lisätietoja Ruotsin kolikoista löydät seuraavalta nettisivulta ja kolikkomuseosta.

Suomi

Löytö Törmäsenlahden suolta
Löytö Törmäsenlahden suolta vuodelta 1881 

Ennen kuin rahoja ryhdyttiin lyömään ja käyttämään maksuvälineinä vaihdettiin tavaroita usein keskenään. Suomessa käytiin vaihtotaloutta kaikenlaisilla tavaroilla ja tuotteilla. Tärkeimmät vaihdon välineet ovat olleet turkikset. Niillä saatiin ulkomailta esineitä, joita ei Suomessa valmistettu. Turkiksia arvostettiin kaupankäynnissä ja lahjojen vaihdossa. Ne olivat ulkomailla suosittuja ylellisyystavaroita, joista sai arvon mukaisen vastineen. Viikinkien tiedetään käyneen Konstantinopolissa vaihtamassa Pohjolan turkiksia sikäläisiin arvoesineisiin tai raaka-aineisiin. Tiesitkö, että sana raha tarkoitti alunperin turkista, pikemminkin oravannahkaa?

Suomi sijaitsee Euroopan raja-alueella, joten varhaiset roomalaiset ja bysanttilaiset kolikot ovat harvinaisia. Varsinaisia hopeakolikkolöytöjä on vasta viikinki- ja ristiretkiajoilta. Useimmat rahat ovat Keski-Euroopasta, Saksasta, jonka kanssa käytiin vilkasta kauppaa. Toiseksi yleisimpiä ovat yllättäen kolikot islamilaisista maista.

Turun markka 1400-luvun alussa
Turun markka 1400-luvun alussa

Raha oli niin arvostettu metalli, että sitä laitettiin myös vainajien mukaan hautoihin. Tavasta luovuttiin kristinuskon vahvistuttua. Rahalöytöjä on tehty mm. pelloilla, koska ne olivat parhaita turvallisia kätköpaikkoja esim. levottomina aikoina. Syyskuussa 1968 löydettiin salaojan kaivamisen yhteydessä Rolf Holmbergin pellolta Vånosta 16 kappaletta 1700-luvulta peräisin olevaa kuparikolikkoa, jotka Museoviraston rahakammio lunasti sitä seuraavana vuonna. Muita löytöjä on tehty mm. Kuusamossa http://www.kirjastovirma.net/kuusamo/hopea-aarre

http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/rahakammio/2008/harvinaisuus
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/rahakammio/2008/harvinaisuus

Mielenkiintoista on myös, että Suomessa käytettiin jo Ruotsin vallan aikana markka -nimistä rahaa, joka syrjäytettiin vasta Kustaa III:n rahauudistuksen yhteydessä. Edistyksellinen Ruotsi-Suomi otti ensimmäisenä Euroopassa setelirahat käyttöön. Autonomian aikana Venäjän alaisuudessa vallitsivat sekavat olosuhteet rahan osalta. Suomen kauppataseen ollessa ylijäämäinen Ruotsin kanssa virtasi maahan tasaisesti kyseisen maan valuuttaa. Sitä pyrittiin kieltämään huonolla menestyksellä. Suomen veronmaksuun käyneellä Ruotsin valuutalla saattoi jopa valtio maksaa virkamiehiensä palkat oman rahan puuttuessa.

Numismatiikka

raha1

Numismatiikka juontuu muinaiskreikan sanoista (νομισματική, νόμισμα), jotka tarkoittivat kolikkoa. Sitä kutsutaan myös rahatieteeksi, koska se tieteellisesti tutkii rahaa ja sen historiaa. Muita tutkimuksenkohteita ovat setelit, mitalit jne. Rahan tutkiminen on kiinteä osa talous- ja kulttuurihistoriaa. Juuri kolikkolöytöjen avulla voidaan menneisyys rekonstruoida, etenkin kun kyseessä on kolikko, joka ajoittuu aikakauteen, joista meillä ei ole kirjallisia lähteitä.

Useimmat kolikkolöydöt tehdään arkeologisilla kaivauksilla maalla ja meressä. Toisinaan löytyy muualta sattumalta rahakätkö, jolla voi olla suuri merkitys historiallisten tapahtumien ymmärtämisessä. Esimerkkinä tästä voi mainita ulkoisen vaikutuksen arvioiminen maan kehityksessä, miten pitkälle eri kansat matkustivat tai kenen kanssa käytiin kauppaa. Erilaiset kolikot toimivat taloushistorian lähteinä, mm. iItämaisia kolikoita on löytynyt Suomesta n. vuodelta 700. Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi täällä. 

Keskiajalta lähtien numismatiikka on ollut tärkeä osa rahan historiaa. Kolikoita voidaan tutkia niiden tuotantotavan mukaan, jo pienet eroavuudet lyönnissä voivat kertoa kolikon alkuperän. Kolikolla on tavallisesti kaksi puolta, etu- ja takapuolen leima. Tärkeitä tekijöitä ovat myös typologia ja tyylianalyysi kolikoiden kronologian ja yhteenkuuluvuuden määrittämisessä. Kolikoiden harvinaisuutta ja löytöjen ainutlaatuisuutta kuvaa se tosiasia, että arvioiden mukaan tähän asti vain n. 1 promille kaikista koskaan lyödyistä kolikoista on löydetty.

Vanhat kolikkolöydöt ovat muinaisesineitä ja ne kuuluvat museovirastolle, joka lunastaa ne itselleen. Kaikkien aikakausien kolikoita voi ihailla museoissa sekä erikoisnäyttelyissä. Hienoimmat museot löytyvät Manner-Euroopasta.

Hyvä tiedonlähde muinaisuudesta kiinnostuneille on Hiisi-Lehti, josta voi lukea lisää tähän aiheeseen liittyen.